tiistai 6. tammikuuta 2015

Se llama a este amor osa 1



 Ensimmäinen osa on nyt vihdoin täällä, kuvia osassa on vain 16, mutta tämän jälkeen olisi tarkoituksena tehdä noi 20- 30 kuvan osioita.
Juonta piti todella paljon miettiä sillä meteoriitin tulo yllätti itsenikin, enkä tiennyt miten sen tähän sovittaisin tälläinen nyt kuitenkin tuli. Mukavia lukuhetkiä kaikille!





 Monen tunnin matkustuken jälkeen olin saapunut perille olin käyttänyt viimeisimmätkin perintörahat tähän taloon, jonka edessä nyt seisoin.









 Talo itsessään ei oikeastaan edes miellyttänyt minua, mutta sainpahan kuitenkin kodin niin ei ulkona tarvitsisi olla.











 Oloni piristyi hieman, koska sisältä talo oli kuitenkin avara ja valoisa.














 Olihan se pieni, mutta sai luvan kelvata.














 Ensimmäiseksi suuntasin taloni saunaan, jota oli myyntiesitteessä kovasti mainostettu.

















 Kipaisin nopeasti keittiön kautta hakemassa kurkkuviipaleet silmilleni ja laskin altaaseen mutakylvyn se sai ajatukset nopeasti muualle ja sai oloni erittäin rentoutuneeksi.













 Kylvyn jälkeen mieltäni painoi rahatilanne sillä tililläni ei ollut kuin enää kymppi jäljellä ja sekin menisi taksiin.













 Taksikuski esitteli itsensä Anneksi, hän kertoi vähän kaupungin historiaa ja sitä, että paikkana tämä oli rauhallinen ei rikoksia tai muuta hämärätoimintaa













 Kiitin annea kyydistä ja maksoin taksi matkan, sillä hän oli tuonut minut pyytämälleni uutistoimistolle.












 Sisälle astuessani pulssi nousi ja kasvoillani helähti punastus, olin aina ollut todella ujo uusien ihmisten kanssa ja varsinkin punastelemaan olin varsin herkkä.










Onnekseni sain töitä lehtinaisena ja uusi työni alkaisi huomenna, kun olin päässyt ulos, huomasin jonkun olleen soittaneen minulle ja soitin takaisin.Muutaman tuuttauksen jälkeen minulle vastasi möreä ääninen mies  ''Jenny Dolar tässä hei olitte soittaneet'' sanoin ujosti puhelimeeni.
''Onko asunto Keljunkuja 8 a teidän?''Sen edessä oli syttynyt tulipalo ja syyksi epäillään meteoriittiä.'' mies vastasi nopeasti.
Käteni hikosi ja puhelin oli tipahtaa kädestäni vastasin viimeisiin kysymyksiin ja suljin sen jälkeen puhelimeni.










Paloauto suunta oli kutakuinkin sama missä taloni oli, vaikka aluksi ajattelin jonkun soittavan pilapuheluita. Hetkien päästä tajusin todellisuuden. Ripeästi lähdin taloni suuntaan.












 Pitkälle en kuitenkaan päässyt, palomiehet ei päästästänyt minua talooni ennenkuin kaikki olisi kunnossa. Sanoivat hoitavansa tilanteen ja pitävän minut ajan tasalla. Näky ärsytti minua, se miten pieni mahdollisuus tälläiseen on mitätön ja näin kävi kuitenkin minulle.










 Puistossa Makeksi esittäytynyt poika alkoi hieroa tuttavuutta kanssani
 '' Mistäs noin nätti typy tänne päi o eksyny?''
''Jos sä tääl kauemmi oisit ollu kyl mää sut tuntisin.''
Maken sanat minut punastumaan ja tyydyin vaan hymyilemään.










 Vieressä ollut nainen sai selvästi viestejä salarakkaaltaan, kun noin hymyksi meni suu joka kerta.










 Juttelimme Maken kanssa vielä hetken, kunnes hän ilmoitti että hänen pitäisi lähteä.
Hyvästelin Maken ystävällisesti ja toivotin vielä hyvät päivänjatkot.
En kuitenkaan nähnyt itsekkään syytä oleilla puistossa, joten lähdin tutustumaan kaupunkiin tarkemmin.














maanantai 5. tammikuuta 2015

Prologi osa 0

Sade pisarat kastelivat vaatteitani enemmän.
En pystynyt tähän kaikki oli valhetta
Annoin lämpimien kyyneleiden tippua poskiani pitkin,
 En tiedä kuka olen ja se minun täytyy selvittää.
Olin taas yksin hylättynä.

Äitini tai pitäisikö sanoa Madian, olen aina pitänyt häntä äitinä kunnes hänen kerrotttuaan että minut vain löydettiin ja hän ei edes tiennyt miksi joku oli hylännyt minut.
Madian kasvatti minut kaukana kaupungeissa rauhallisessa appaloosa plaintsissa.
Hänen kuoltua pois asuin talossa yksin.

Todellisuuden taju kuitenkin paljastui siihen postilaatikon kilahdukseen, sain kirjeen joka kertoi totuuden, sen totuuden jota kukaan vaan ei ''viitsinyt kertoa'' jos minulta kysytään simit ovat aina suuria valehtelijoita etkä koskaan tule tapamaan simia joka olisi rehti ja pitäisi lupauksensa.
Kaikki vanha muistutti siitä että en tiedä kuka olen ja miksi olen täällä?

Ystäviä johon tukeutua minulla ei ollut.
Minua oltiin kiusattu ala-asteelta asti vain ihoni värin takia, olin normaalia tummempi
En koskaan vain kiinnittänyt siihen niin paljon huomiota että se olisi vaivannut minua Madian kanssa.

Koulussa kiusaaminen alkoi syrjimisellä ja nimittelyllä josta se sitten pahentui tönimiseksi ja piloihin, kuten tavaroiden piilottamiseen tai töherröksiin käytävillä.
Kiusaajia oli monta, mutta kaikki tiesivät minun olevan kiusattu eikä kukaan puuttunut siihen sivusta katsojia oli paljon.

Teini-ikäni kävin yksityiskoulua jossa minua ei kiusattu onneksi niin paljon.
Silti tunnen itsessäni olevan arvet, jotka ei parantuisi ollenkaan, ei ehkä koskaan.
Se oli tuskaa sisältäpäin.